Virkattuja kaulakoruja
Nyt tuli vähän erilaisia kaulakoruja. Olen virkannut nämä merseroidusta puuvillalangasta.





Käsillä tekeminen on minulle hyvin tärkeää.
Tässä blogissa kerron ja näytän mitä olen tehnyt.

Huovutukset teen neulahuovuksena tai vedellä, kuten helmet, jotka kaikki huovutan itse. Joissakin töissäni käytän molempia työtapoja parhaaksi katsomallani tavalla.
Kuvan nukke on tehty täysin neulahuovutuksena.
------------------
Kiinnostuitko jostakin tekemästäni tuotteesta?
Katso onko se vielä vapaana ja myynnissä täällä.
------
Nyt tuli vähän erilaisia kaulakoruja. Olen virkannut nämä merseroidusta puuvillalangasta.





Nyt on nämä ihanat puuvilla langat ovat kietoutuneen sormieni ympärille ja halunneet tulla virkatuiksi.
Virkattu koriste - laitan tämän nyt rappukäytävän puolelle ulkooveeni, ainakin pääsiäiseksi.


Sarihannelen antama huovutushaaste.
Pieta Elviiran tyttärentytär, niin monessa polvessa, että kukaan ei sitä muista. Hänen nimensä on Lilli Saara Elviira ja hän on tullut virpomaan

Olipa kerran, kauan sitten Pieta Elviira. Hän oli topakka ja viisas nainen. Hän tiesi paljon yrteistä ja osasi käyttää niitä lääkkeenä ja näin hän paransi sairaita, ihmisiä ja eläimiä. Samaan aikaan elettiin hyvin pimeää aikaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaikenlainen taikausko ja tietämättömyys rehoittivat. Niinpä Pieta Elviiran puuhiakin katsottiin karsaasti ja joissakin piireissä häntä alettiin vainoamaan noitana.
Pieta Elviiralla oli paljon kohtalotovereita. Nämä naiset olivat pääasiassa ihan tavallisia naisia, joskin heillä saattoi olla jotakin eritysosaamista tai sitten he saattoivat olla hyvin kauniita ja monella oli punainen tukka. Vainoajille riitti melkein mikä tahansa merkiksi noidasta. Kun heitä tarpeeksi vainottiin ja nimiteltiin noidiksi, he alkoivat uskoa itsekin siihen ja eräänä yönä he huomasivat osaavansa lentää. Naiset nousivat luudanvarrelle ja lähtivät lentoon, he olivat muuttuneet noidiksi.
He suuntasivat lentonsa Kyöpelinvuorelle ja sieltä vainoojat eivät heitä löytäneet. Siellä noidat asustivat kuka vain vähän aikaa, mutta joku pitempäänkin. Pääsiäisen aikoihin joku väitti silloin tällöin nähneensä noidan lentävän luudalla kissan ja kahvipannun kanssa. Koska he olivat pohjimmiltaan hyviä ja vain vainoajien puheet teki heistä pahoja, he tekivät näillä retkillään enemmän hyvää kuin pahaa. He saattoivat taikoa lehmäonnea johonkin navettaan. He saattoivat käydä hyvä onnisessa navetassa leikkaamassa lehmän häntäjouhia tai lampaan villaa ja viedä ne toiseen navettaan, jossa onnea tarvittiin. Hyvin harvoin he tekivät pahoja ja nekin pahat saattoi olla lavastettuja, koska noidan piti näyttää vainoajien mielestä pahalta.
Vuosien myötä nämä noidat kuitenkin muuttivat vaitvihkaa takaisin asutuksen pariin ja uusia ei tullut tilalle. Viimein Pieta Elviirakin kyllästyi Kyöpelinvuoreen ja kaipasi ihmisten pariin. Hänellä oli kissa nimeltä Amalia ja sekin oli seuraa vailla. Niinpä Pieta Elviira pakkasi tärkeimmät tavarat, kuten kahvipannun ja Amalian luudalleen ja lähti lentelemään Suomen maaseudulle.
Aikansa lenneltyään hän näki talon, joka näytti aika ränsistyneeltä ja niinpä hän päätti poiketa katsomaan mitä taloon kuuluisi. Heti portailla tuli vastaa iso kollikissa ja Amalia ihastui siinä silmän räpäyksessä, sillä olihan maaliskuu.
Pieta Elviira koputteli ovelle, mutta mitään ei kuulunut. Hän jo ajatteli ettei ketään ollut kotona, mutta kun hän tarkemmin kuunteli sisältä kuului kuorsausta. Hän aukaisi oven ja siellä pirtin penkillä kuorsasi parrakas miehenturiake. Pieta Elviira katseli pirttiä ja miestä ja huomasi, että kumpikin tarvitsi kipeästi naisen kättä. Pirtti oli tunkkainen ja rähjäinen, samoin mies.
Pieta Elviira haki kahvipannunsa ja pisti kahvit tulelle ja eiköpähän kahvintuoksu herättänyt miehen köriläänkin. Hän hämmästyi ja pelästyi, sillä hän ei ollut nähnyt ihmisiä pitkään aikaan, niin kaukana asutuksesta hän asui, ettei kukaan hänen mökkinsä eksynyt.
Pieta Elviira päätti tehdä vähän taikoja, sillä ei tässä muu auttaisi. Heti kun he saivat kahvit juoduksi hän alkoi laittamaan asioita kuntoon ja muutaman päivän kuluttua pirtti oli puhdas ja kodikas ja mieskin oli kuin eri mies. Hänestä oli kehkeytynyt ihan hyvän näköinen ja suhteellisen reipas mies. Niinpä Pieta Elviira jäi Amalian kanssa taloksi, eikä tämän talon isännällä ollut mitään sitä vastaan. Se oli kuin lottovoitto, hänelle oli tullut kumppani sananmukaisesti taivaalta, mutta sitähän tämä isäntä ei koskaan saanut tietää. Joskus hän ihmetteli luutaa, joka oli ilmestynyt oven pieleen.
Tässä talossa alkoi tapahtumaan ihmeellisiä asioita. Amalia pyöräytti jo kesäksi kuusi kirjavaa pentua ja Pieta Elviirankin vatsa oli kasvanut ihmeellisellä tavalla, ja niinpä hän ennen joulua synnytti tyttövauvan. Kyllä siinä oli ihmettä kerrakseen, mutta ei ne ihmeet siihen loppuneet, joka vuosi suunnilleen samaan aikaan ilmestyi uusi vauva, vuosi vuoden jälkeen..
Vuodet vierivät ja lapset kasvoivat, he perustivat omia perheitä ja näin sukupolvi toisensa jälkeen asutti Suomen maata. mutta sen verran oli jäljellä Pieta Elviiran geenejä, että joka vuosi kun pääsiäinen lähestyi, pukeutuivat Pieta Elviiran tyttäret monessa polvessa noidiksi ja lähtivät pajunoksien kanssa virpomaan.
Tämä satu on tosi ja Lilli Saara Elviira on ihan tavallinen pkkutyttö 364 päivää vuodessa.



Kevät kukkia odotellessa nyt näitä virkattuja kukkia.
Nyt ei innostus riitä isompiin käsitöihin kun suunnitteilla on sisäremontti ja sitä valmistellessa huomio on mennyt tapeteihin ym. sisustukseen. Empä olisi uskonut, että tapettien ja muidenkin tarvikkeiden valinta vie niin paljon huomiota kun se on vienyt. Tapettimalleja on niin mahdottoman paljon ja parhaiten sopivan valinta on tosi vaikeaa. Haluaisin jotain kivaa kuviota osittain ja osittain yksiväristä, mutta kun on niin paljon huomioon otettavaa, tuntuu vaikealta löytää se oikea tapetti.
Toisaalta on oikein hauskaa ja mielenkiintoista kun on päässyt suunnittelemaan ja sisustamaan huusholliaan. Muutamista vanhoista huonekaluista pääsimme eroon Huutonetin kautta ja on tosi kivaa kun on saanut ostaa joitakin uusia. Enhän minä mikään sisustussuunnittelija ole, mutta "pientä pintaremonttia" olen katsonut tarkasti ja monta niksiä olen oppinut. Siksi tämä tapettien valinta täytyy tehdä huolella, koska niillä voi korostaa tai niiltä voi korostaa ja sen oikea suhde voi tehdä ihmeitä, tai jos se menee pielee voi tulla kaaos ja sitä en halua. Toisaalta jokainen saa tehdä kodistaan millaisen haluaa, mutta olisi hyvä jos onnistuisi ja se miellyttäisi pitempäänkin.
Ulkoremontti on täydessä käynnissä, talo on huputettu ja ulos näkee vain toiselta puolen taloa. Parvekkeet ovat nyt korjauksen kohteena, joten niitä ei tänä kesänä voi käyttää. Uudet ikkunat ja sälekaihtimet jo saimme ja ne on oikein hyvät ja kauniit. Verhosysteemit menee myös uusiksi ja niihin sainkin jo uusia ideoita.
Picasaan on tullut uusia ominaisuuksia ja niitähän piti heti kokeilla.





Mitä pidätte reunuksista, vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, minusta nämä on oikein mukavia. Picasaa olen käyttänyt ja siinä on ollut ihan tarpeeksi kuvankäsittely ominaisuuksia minun tarpeisiini ja nyt vielä tuli näitä muita ominaisuuksia, joilla voi leikkiä ihan tarpeeksi.
Kukat on myös nyt virkattuja.
Saatiin jo uudet ikkunat ja seinustalle rakennetaan telineitä ulkoseinä ja parvekeremonttia varten. Meillä on myös suunnitteilla sisäremontti ja aloitamme sen kunhan enimmät pölyt ulkona laskeutuu ja päästään mökille evakkoon.
Nyt ei käsityöt kauheasti kiinnosta ja ne ovatkin muuttuneet mahdollisimman pieniksi jonka voi tehdä suurempia levittelemättä. Opettelemistahan näissä on, mutta tähän olen nyt päässyt, erääkin harjoitus kukan tehtyäni.

Joskus nuoruudessani olen virkkauskoukkua heilutellut aika paljonkin, mutta nyt koukut ja puikot ovat olleet lepäämässä 20-30 vuotta, jotakin pientä poikkeusta lukuunottamatta.
Nyt kun olen katsellut neulomisblogeja, on sormeni alkaneet syyhyämään lankojen perään. Virkattu jakku on kohta valmis, sitä olen muutaman viikon virkannut silloin tällöin, kun ei ole ollut muuta tekemistä. Lauantaina kaupassa käydessäni käteeni jäi kauniin punainen puuvilla kerä josta eilen väänsin ruusua melkein koko päivän. Löysin you tubesta ohjeita, joita käytin apuna näitä vääntäessäni.

Tässä on pohjana kierrettävä malli jonka löysin, lisäksi tein siihen kiinteitä -ja ketjusilmukoita reunaan. Tästä voisi vaikka kehitelläkin jotakin.

Tähän tuli vähän liikaa poimuja, mutta ei houkuttele tekemään toista samanlaista. Monet ruusut harjoittelin ja eipä se niin helppoa ollut kuin mallissa näytti. You tube on oikea aarreaitta käsityöohjeisiin.
Korujen tekeminen vaatii vähän mielikuvitusta. Tänä päivänä näyttää olevan muodissa millaiset korut vaan. Välillä tuntuu, että takki on tyhjä, eikä keksi minkälaisen korun tekisi, mutta jostakin niitä malleja putkahtelee. Vaikutteita varmasti tulee tietäen ja tietämättään kaikesta siitä mitä näkee, mutta kopiointiin en ole sortunut .......tietääkseni. Toivottavasti ei niin käykään, jos niin kävisi, samalla tunnustaisin oman osaamattomuuteni ja mielikuvituksen puutteen.
Minua viehättää kaikessa tekemisessä sen omaperäinen suunnittelu ja ainutkertaisuus. Minusta on tylsää tehdä kahta samanlaista, jokainen työ on arvoitus siihen saakka, kun se on valmis. Se on minulle se juju, koruissa kuin huovutustöissäkin.




Olen talven aikana kutonut muutamia kymmeniä huiveja, joten pistänpä muutaman huivin kuvan tähänkin.
Nyt taitaa olla huivi kiintiö täynnä, vaikka vielä olisi kolme kerää jäljellä ja nekin pitäisi kutoa.....sitten joskus kun innostusta riittää.










Punaisesta tuli omasta mielestäni aika nätti. Tummansinisen tai musta päällä oikein piristävät.
Lila on aika lyhyt, mutta jos tykkää, että jää aika ylös tai on hoikka kaula.
Saa nähdä miten kauan tämä koru buumi jatkuu. Helmiä on tullut ostettua aika paljon, joten helmiä vain tulee. En tiedä mitä näillä kaikilla teen, mutta kylään mennessä emäntä saa melko varmasti helmet.
Jos joku kiinnostuu, näitä löytyy myös täältä.